OHO, ompas mennyt tovi viime kirjoittelustadevil!

Vuosi on siis jo kovaa vauhtia eteenpäin menossa! Koirien kanssa olen touhunnut jonkin verran ja lähinnä agilityn parissa. Jompen kanssa ollaan meijän pienessä hallissa keskitytty lähinnä kontakteihin ja keppikulmiin! Kahet Hupun kisat ollaan käyty ja niistä kovasti kokemusta saatu=)
Hepun kanssa oli tavotteet agilityä ajatellen tälle talvelle kepit, kontaktit ja lähdössä paikalla olo! Kepit Heppu menee ihan ok, vauhti ei vielä päätä huimaa, mutta kovasti eteenpäin poika vaan menee. Kontaktit Hepulla on myös hyvät, joista A ehkä paras, puomi ja keinu menee hyvin, mutta vauhtia niihin hiotaan. Mikä tärkeintä niin kaks kakkonen on pojalla hallussasmiley. Paikalla olo lähtötilanteessa on mielestäni todella hyvin mennyt pikku-miehen pääkoppaan perille ja toivotaan että se siellä pysyykin! Eli voisin todeta että tavoitteet mitkä talven ajalle laadin ovat Hepun osalta toteutuneet. Nyt vaan kovasti odotellaan että ulkokenttä sulaisi ja päästäisiin kirmaamaan oikein vauhdin kanssa!
Tortaina oltiin Kajaanissa Rumarakin hallilla treenaamassa ja se oli Hepun eka kosketus radan suorittamiseen. Tulihan siellä pieniä kauneus virheitä, mutta kuitenkin kaiken kaikkiaan pitää tyytyväinen olla pikku-koiran suoritukseenheart. Mulla menee kans oma aika et osaan Heppua viedä, kun on niin eri maata, kuin tämä toinen merle poika!

Hepun kanssa käytiin tammikuussa Kajaanin näyttelyssä josta poika sai EH:n hyvillä arvosteluilla. Hepun kanssa tulee näyttelyissä olemaan ainainen ongelma sen jykevyys ja koko, vaikka kaveri esiintyykin oikein mallikkaasti. Kajaanissa tuomari mittasi Hepun säkäkorkeudeksi 41.5cm. Mutta ei se koko koiraa pahenna. Heppu on niin hirrrrrrrveeeeeen ihana, koko meijän perheen lellipentuyes. Hepulla onkin kevään/kesän aikana tulossa terveystarkki, kun poika helmikuussa vuoden täytti. Ilo on ollut katsella Hepun kasvattajan päivityksiä Hepun isän jälkeläisten terv.tarkki tuloksista. Kaikki ovat olleet ihanaa katsottavaa. Me vielä hetki eletään
jännityksessä!

Jepen kanssa talvi on mennyt jännittäessä että mikä on pojan viimenen elon päivä. Joka kerta se vaan on sinnitelly ja tällähetkellä tilanne on hyvä. Jeppe täyttikin maaliskuussa huikeat 12v.heart. Aika näyttää miten kauan me tätä sohvaperunaa saamme rapsutella!

Nyt vaan kovasti odotellaan että lumet sulaa metsistä niin päästään kunnon metsälenkeille. Voin sanoa että niitä on odotettu ja paljon!

Tässäpä lyhykäisyydessä meijän talven kuulumisia!
Kesää ja lämpimiä kelejä odotellessa Mirva ja sheltti pojat