No heips! Just katsoin et reilu 2kk on siitä, ku viimeks oon tänne kirjotellu. Kesä on meillä kiireistä aikaa, et kotona käydään vaan nukkumassa jos sitäkään! Kesän aikana Treenattiin jonkin verran ja muutamissa ulkopuolisissa koulutuksissa käytiin ja kierrettiin kisoja jonkin verran, mutta ei paljon. Tuloksista ei voi juurikaan hurrata. Yks räpistely nolla ollaan tehty ja paljon hyllyjä;)) Tästähän on vain suunta ylöspäin ja ensivuoden arvokisoja! Nyt alkaa syksy olla jo parhaimmillaan ja mitä upeimmat lenkkeily säät. Lenkkeiltyhän me ollaan ja paljo. Nyt varsinkin, kun minä rupesin puolikasta (viikko töitä ja viikko vp) tekemään niin aikaa on enempi koirillekin. Ollaan kyllä nautittu koko perhe ja nautitaan edelleen;))

Vielä kesään palatakseni niin käytiinhän me muutaman kerran paimentamassa ja pari kertaa olis vielä tarkotus käydä ennen kuin lumi tulee! Paimennus on mukava laji ja siinä ainakin koiran kanssa tehdään tai pitäisi tehdä yhteistyötä ja sen yhteistyön pitäisi vielä toimiakin! Miks me siihen paimennus hommiin mukaan lähdettiin?! Mulle siitä puhuttiin ja sitä paikkaa (kuttukuuta) kehuttiin kovasti ja sit vaan rupes tuntumaan siltä että pakko se on käydä testaamassa. Sitten kuulin huhuja et siitä ois apuja esim. agilityssä koiran kuuliaisuuteen ja muutenkin päivittäiseen elämään ja se sai minut sitten kokeilemaan! Kovasti ollaan molemmat koira sekä minä siitä tykätty ja luulen että olen saanut niiltä käynti kerroilta niin paljon itselleni, että sen vuoksi meijän elämä kotona sekä lenkeillä on huomattavasti helpottunut. Tietysti ei edelleenkään olla mikään malli pari, mutta tähän olen tällähetkellä enemmän kuin tyytyväinen. Jomppe ei ole enää mikään remmi rähjä, voi toki sanoa muutaman valitun sanan, kun koira ohi kulkee, mutta ei sitä voi verratakaan siihen mitä se oli vielä muutama kk sitten. Sitten mikä parasta......  oltiin pari vk sitten (tai taitaa olla jo enemmänkin) Kuopion kisoissa ja meijän ongelma on ollu lähdöstä varastaminen, mutta nyt oli kolme starttia ja poika pysyi ensimmäisen esteen takana! Ihan tippa linssissä vedin ne radat kun ei ollut onnella rajoja. Tunne oli aivan jotain ennen kuulumatonta! Pienistä asioista voi tulla ja tuleekin isoja sitten kun ne napsahtaa kohilleen. Se siitä meijän paimennuksesta. Varmaan tulen jatkossakin käymään Sinikan opeissa=)

Nyt mennään tähän hetkeen! Viikonloppuna ois meijä historian ensimmäiset piirinmestaruus kisat. Sinne me lähdetään tekemään hyviä ratoja! Paineita ei oteta vaan tehdään mitä osataan=) Treenailla ois tarkoitus niin paljon kun aika antaa myöten ja Kuopiossa Tiian valmennuksessa ois tarkotus se 1-2krt kk päästä käymään.

Jeppe herra porskuttaa eteenpäin ihan samalla sykkeellä mitä ennekin. Hyvin pappa jaksaa vielä 1-2h lenkkejä tehdä=)

Näillä eväillä jatketaan ja nyt hakemaan Lasse eskarista!

Mirva