Uusi päivä ja uudet kujeet!

Ajattelin tässä fetasalaattia ja leipäjuustoa syödessäni samalla vähän tännekin kirjoitella. Aamu alkoikin erittäin rattoisasti:(vapaa päivä) lapset kouluun ja eskariin sit kauppaan, lumitöihin ja lenkille. Aivan mahtava sää. Pakkasta oli se -20, mutta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kerrankin äly sano sen verran et ota kamera mukaan ja minäpä otin. Aivan ihania kuvia koirista. Laitan niitä tänne kunhan saan ekaks koneelle laitettuu. Kotiin päästyäni eiku siivoamaan. Auringon paisteessa on se huono puoli, kun kaikki pöly näkyy niin selvästi, mutta tuleepahan useimmin siivottuu.

Nyt sitten pentu juttuihin! Oon viime päivät oottanu, ku lapset joulupukki, kasvattajan yhteyden ottoa! No yhteyden ottoja on ollu, mutta ei sellaista mitä oisin toivunu. Oli vaan viime viikolla puhe että hänen kaveri tulee käymään ja kuuntelee stetos koopilla nartun mahaa, et onko siellä elämää. Eihän se mitä ole käynyt ja nyt tänään se sit lupasi mennä käymään ja nyt jännityksellä odotetaan. Eillen kun oltiin hänen kanssaa yhteydessä niin kysäsin missä hinnoissa sheltin pennut ovat nykyisin ja vastaus oli 1200-1400. On muuten aika hyvä hinta, mutta kaikkihan maksaa. Eiks se niin oo et hyvästä kannattaa maksaakin.

Rakkaan mieheni kanssa ollaan keskusteltu näistä pentu asioista ja ihan positiivisella mielellä hänkin on. Tuumi vaan kuitenkin että ei minusta ole päättämään mikä on hyvä pentu ja mikä ei, koska jos johonkin ihastun niin otan sen vaikka sillä ois kolme jalkaa! Mitä nyt tähänkin sanois.......

Oltiin eillen Valtimolla treeneissä. Siellä oli taas ulkopuolinen koutsi ja hauskaa oli. Tehtiin takaakiertoa ja pakkovalssia. Pakkovalssia me ollaan hinkattu ja treenattu paljon et se meni kuin vettä vaan. Takaakierrot meni kans ihan ok, mutta ei taas Tolvasen rouva luottanu koiraansa ja saatteli lähelle hyppyä. Takaakierron jälkeen tehtiin takaaleikkaus putkelle ja se tuotti ongelmia. Ongelma ei ollut siinä etteikö koira olis menny sinne putkeen vaan että minä joka kerta otin joko askeleen taakse tai tein pienen hirton, joita ei todella pitänyt tehdä. Sitä aikamme siinä hinkattua pidettiin tauko ja sen jälkeen keskusteltiin ja otettiin uudestaan. Kuinkas ollakaan sehän meni kuin tanssi. Se tunne se tunne, kun varpaat osottaa oikeeseen suuntaan, oikeeseen aikaan niin voi veljet. Tuli taas opiskeltua asia ihan sieltä ruohon juuri tasolta, mutta uppospa se sit meikäläisen päähän lopultakin! Valtimolle olis taas tarkotus Tarjan kanssa ajella torstaina ja jos hyvin menee niin vielä la treenataan isommalla porukalla. Nyt kun on muutaman viikon ajan päässy treenaamaan 2krt/vk niin tuntuu et on taas jotain oppinu, eikä jankkaa paikallaan! Ens viikko meillä onkin sitten ihan totaali tauko agilitystä. Lähetään perheen kanssa minilomalle, mutta paikkaa ei vielä tiedetä. Se riippuu niin monesta tekijästä.

Nyt taidan lähteä hetkeksi Kaj Stenvallin seuraan ja sitten hakemaan lapset koulusta. Ilta meneekin kaverin kanssa väkrätessä koirille makupaloja=)