Mistäs sitä aloittas!

Olen yrittänyt käännyttää miestäni kolmannen koiran ottamiseen. Urakka tuntui jossakin vaiheessa aivan toivottomalta, mutta nyt Mika näyttikin jo vihreää valoa. Olen haaveillut jo jonkin aikaan bortsusta (täysin Pirjon, Lennun ja Vallun syy=)), mutta bortsu on ehkä vielä liian kookas tähän elämän tilanteeseen tai se oli ainakin Mikan mielipide. Sit kysyin entäs villakoira tai lenderi. Ei nekään saanu kannatusta! Eli pysytään samassa rodussa.

Sittenpä tuli seuraava pulma! Minä tykkään Jompesta kun hullu puurosta. Luonne on toisaalta ihan kauhee, kun ei oo mikään helppo, mutta kuitenkin aivan ihana ja vaikkakin se on raskas niin siitä huolimatta tuo jenkkilinja kiinnostaa. Siinä on vaan sitä jotain=)

Kesällä tapasin paimentamassa kuttukuussa ollessani jenkkiläisen sheltii kasvattajan(Joka muutes myös tykästy Jomppeen, sen työskentely taitoihin).  Silloin siellä ollessani kuulin että kyseinen kasvattaja on tuomassa suomeen shelttejä (vanhemmat ovat lammas ym. paimenia)! Se asia on siitä asti minun mielessä kaihertanu ja nyt kun koiran otto lupa on saatu niin rohkenin ottaa yhteyttä kyseiseen kasvattajaan. Kaks narttuu hän aikoo astuttaa ja tuoda suomeen jos vaan kelpo yksilöitä syntyy. Nyt vaan odotellaan mitä tuleman pitää. Nettilinjat kuumana!

Jompen kanssa ollaan agilityä päästy tekemään nyt tosi hyvin. Kentällä käyty ainakin se 2xvk:ssa ja vielä pihassa tehty. Sen päätin et meidän keppikulmat on parannuttava tämän syksyn aikana ja niitä ollaankin paljon jauhettu. Onneks Jomppe kestää paljon toistoja. Tämän kesän paimennukset ovat sitten ohi. Päästiin 4krt käymään ja kyllä siitä vaan tietynlaisen kipinän sai. Nyt jo kovasti oottelen ens toukokuuta et pääsee uudelleen lampaiden pariin!

Tänään meillä on seuranmestaruuskisat. Saas nähdä miten äijän käy! Hyvällä mielin lähdetään ja tehdään ainakin sairaan hyvät kontaktit.

Eiku kentälle mars......