No niin, ku tosta otsikosta näättekin et olevinaan. Nyt oon töissä ja joudan hyvin näpyttelemään muutaman sanan=)

Ekaks haluan vielä tätäkin kautta onnitella Jompen Cherry siskoa ja hänen huippu ohjaajaansa kerrytetyistä sm-nollista. Hienoa! Sari; Millonkas me nähdään sua Lieksassa kuoluttamassa meitä? Vinkki vinkki, laitahan korvan taakse!

Tässä on kerenny tapahtuu viime kirjotusten jälkeen jo vaikkasta mitä! Kisattu on kolme starttia meijän omissa kisoissa ja mikä mahtavinta (ai on vai näillä tuloksilla) hyllyputki on katkaistu! Tulokset ei ollu kyllä hääppösiä, yhtä vitosta lukuunottamatta. Koira oli niin kuulolla et siitä oon kyllä todella onnellinen. Ohjaaja ei osaa, mut sehän ei oo koiran vika. Kyllä mää vielä opin! Ainaskin toivon niin.

Lieksan kisoissa Tuija K. möi back on track:n loimia ja minä laitoin haisemaan ja ostin sellaisen kepeämmän version. Saas nähdä et onko siitä mitään apuja näihin meijän pikku jumeihin! Nyt on koeajo tehty loimelle ja nyt sitä pidetään yöt Jompella ja päivisin Jepellä. Jeppe rakastaa sitä yli kaiken, kun se lämmittää ja Jeppe on hyvin viluinen. Testi sen kun vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu......

No sit huonoihin uutisiin! Eille olin päivän töissä ja töitten jälkeen menin yo-juhliin. Kävin välissä vaan äkkiä kotona pistäytymässä ja vaatteet vaihtamassa, enkä paljonkaan kerinny koiriin kiinnittää huomiota. No kun juhlista kotiuduin rupesin kattomaan et mikäs Jepeä vaivaa, ku kävelee kolmella jalalla. Mika ei ollu huomanna koko päivänä, no yllätys yllätys eihän se paljo koiria kattele. Tutkin tassut ja mitään ei löytynyt ja hieroin takapäätä eikä siitäkään tuntunu apua olevan. Täytyy nyt seurata mikä on poijalla jalassa vikana. Jepen kohalla lähtölaskenta on alkanu jo vuosia sitten et kaikki päivät, kuukaudet ja vuodet mitä se elää vielä on vaan plussaa! Saas nähä monella jalalla vastaan kävellään!

Mika on taas aloittanut Jompen kanssa juoksulenkit. Lenkin pituus on n. 10-16km riippuu kuulema fiiliksistä. Tässä alkuviikosta pariskunta (Mika ja Jomppe) ottivat auton alleen ja lähtivät tutulle metsäautotielle jossa ne yleensäkin juoksee. Olivat päässeet n.6km, ku Jomppe oli päättäny et tää riitti ja lähteny juoksemaan takaisin autolle päin. Mika oli jatkanurt vielä muutaman kilsan ja juossu sit takas autolle ja siellähän se Jomppe olikin iloisesti ollut odottamassa auton vieressä. Jompella ei ilmeiseti ollu ollu fiilistä juosta. Onneks oli jääny auton luo odottelemaan ettei lähteny kotia etsimään tai naisiin=)

Mennäkseni takaisin agility asioihin; Meijän kisakenttä revohka jatkuu edelleen. Eli ollaan siirrytty Viensuulta Lamminkylään, joka oli mielestäni vikatikki, vaikka itsekin halusin sinne. Toivon hartaasti et siirretään esteet takaisin Viensuulle ja et päästään Jompen kanssa taas sooloilemaan kahdestaa! Ja sitten seuraaviin kisoihin, jotka ovatkin jo viikon päästä Kajaanissa. Hui! No oikeestaan on tosi kiva lähtee ettei tuu taas liian pitkä kisatauko.

Tässähän tuli jo kirjoitettua melkein elämän kerta!

Palataan=) Mirva ja karvakorvat