Viime kirjoittelusta on kulunut taas pienoinen tovi. Oon ilmeisesti aika laiskan sutjakka tänne kirjoittelemaan, mut jospas sitä nyt taas innostuis.

No viime kirjoitusten jälkeen oon startannu edelleen 2-luokassa vain ja ainoastaan 11kertaa ja edelleen vaan se yksi nolla plakkarissa. Ei sillä et meillä mikään kiire sinne kolmosiin olisikaan. Harjotellaan nyt sit ihan kunnolla kakkosissa et kolmosissa ollaan sit hyviä! Monesti se nolla on ollu niin lähellä, mut niin kaukana. Aina vaan aattelen et ei oo ilmeisesti vielä meidän aika nousta. "ns. paketti ei vaan oo vielä kasassa". 

Lieksan kisatkin meni todella hyvin järjestelyjen suhteen vaikka niitä aina jännittääkin. Positiivista palautetta tuli myös roppakaupalla. Näytti jo välillä siltä et ens vuonna ei poppoo järjestäkään virallisia kisoja vaan toisin kävi! Kiitos Elinan. Elina lupasi rueta ylitoimitsijaksi ja minä siellä sit takapiruna häärin. Itseasiassa olen jo lähes kaikki työt jakanut ja hommat näyttävät todella valoisilta! Kiitos vaan ihmisille jotka ovat lähteneet tähän tulevaan prosessiin valoisin mielin! Hyvin se menee. Ainut asia mikä oikeesti mieltä painaa on sponsori sopimukset. Täytyy toivoo et ne saadaan järjestymään niin mikäs meijän sit on porskutella.

Seuran mestaruus kisatkin oli tuossa viikko sitten ja me napattiin medien mestaruus, vaikka kuumetta oli reilu 37. Makseissa voiton vei Anu ja Kuura, mut harmillisesti Tarja reväytti jalkansa ja minien mestaruus jäi ratkomatta.

Viikonloppuna olin Jompen, Even ja Laran kanssa Joensuussa Joan kentällä Tuomas Haverilan koulutuksessa. Ja kyllä tykkäsin.  Treenien kuvaus kolmella sanalla: verta,hikeä ja kyyneliä. Otti jo lopussa aika koville. Treenit oli kaiken kaikkiaan hyvät. Pari kikka kolmosta siellä oli ja jotka olikin sit aika haasteellisia, eikä vaan mulle , mut aika monelle muullekin. Nyt ei voi sanoa et vaikeuksien kautta voittoon. Jäi vielä kotiinkin harjoiteltavaa. Tuomas koetti myös Jompen kans yhtä kohtaa missä oli suoraputki ja sylkkäri hässäkkä, mut ei se ihan menny niin kuin ois toivottu. Tuomaksen kommentit: Jomppe on nopea, alfa uros, teettää paljon töitä, hieman itsepäinen ja epänormaali SHELTTI. Ja kysyipähän et onko Jompelle tulossa naisia(luonne ois kuulema jalostuksen arvoinen)? ja et onko Jomppe ruma, kun en oo näytelyssä käyttänyt. No pyh, eihän Jomppe ruma oo, mut se ei vaan vastaa rotumääritelmää monessakaan suhteessa=) Eli kauneus on katsojan silmässä. Taas se tuli se näyttely puoli esille, pyää. Jospa se näyttely ura alkais ja loppuis lieksassa 5/2010.  Sen verran tykkäsin Tuomaksen tavasta kuoluttaa ei vaan itseäni vaan myös toisia et kysäisin häneltä tulisko joskus lieksaan ja lupautui. Heti kun kotiin pääsin niin kalenteri kouraan ja kattomaan vieläkö tälle syksylle saatas Tuomas lieksaan. No eiku s.postia laittamaan ja niinhän siinä kävi et Tuomas tulee lieksaan vielä tämän vuoden puolella eli viimenen lokakuun viikonloppu, jos ei vaan ole valkoinen maa.

Lotan koulun alettua treenaaminen on väistämättä jäänyt vähemmälle, kun valitettava tosi asia on et tälleen perheen äitinä on laitettava asiat tärkeysjärjestykseen ja jos mieheni on yötyössä niin iltaisin treenaaminen on sula mahdottomuus, kun lapsien täytyy päästä koisaamaan.  Tästä viikosta eteenpäin treeni ajat on muuttuneet ja kaikki siirrytään viikonlopulle. Eihän illasta enää nääkään.

Tänään kävin sit kentällä treenaamassa sitä Tuomaksen suoraputki sylkkäri hässäkkää. Lopultakin sain sen onnistumaan. Eihän se mitään kaunista katsottavaa varmaankaan ollu, mut lopputulos oli se mitä haettiin, vaikkakin kaarrokset oli valtavat, mut rimat ei tippunu. Ai niin ja testasin myös Tuomaksen ohjetta rimojen tiputteluun(ennen oon riman tiputuksen jälkeen laittanut koiran maahan). Tuomas sanoi et lopetat homman siihen ja lähet pois kentältä. Kun Jomppe ei pääse tekemään niin se on sille kova rangaistus. Sit tehtiin toinen treeni jossa rimoja tippu.  Tein Tuomaksen ohjeitten mukaan ja arvatkaas mitä Jomppe? no katto eka et aha emäntä lähtee pois kentältä kesken treenin no minäpä lähen kans ja lähti metän reunaan kuseskelemaan ja haistelemaan ja ei ollu milläsäkään,  et en tiiä onko Jompen kohdalla toimiva. Tein tätä muutaman kerran, kun rima tuli alas ja aina sama juttu. En tiiä mikä ois hyvä!!!

Nyt tuli tekstiä et alkaa jo väsymyksen puolelle kääntyä. Ain niin unohin Jepen kokonaan. Jeppe porskuttaa ihan entiseen tyyliin. Ei ainakaan vielä ikä pahasti jaloissa tunnu. Eillenkin käytiin kaks tunnin lenkkiä ja hyvin jaksoi, mut saas nähä kuinka kauan.

Nyt ei ku uniukkoa houkuttelemaan et jaksaa taas huomenna koulu/päiväkoti/neuvola rumpaa pyörittää!

Palataan!!!