Minun pikku koululainen lähdössä taas omalle työmaalleen.
(Lasse 26.4.2012)




Eillen oltiin lenkillä kera Liisan, Nanon(sheltti) ja Yo-Yon(parta), sekä Riitan, Helmin, Iiriksen ja Lyylin,( nää kolme viimestä ovat kääkkiä). Hyvin porukka sieti toisiaan, vaikkakin sheltti pojat Heppu ja Nano(vajaa 2v.) meinasivat välillä katsoa kumpi on kumpi, mutta yhteinen sävel kuitenkin löytyi! Ilma oli mitä mainioin, aurinko paisto ja oli oikeesti lämmin.

Tässäpä sitten kuva minkä Riitta ikuisti meijän pojista=) Kiitos!



Tänä aamuna sitten vein Lassen kouluun, kun vettä tuli ku saavista kaatamalla. Niin se vaan on et kun koiria on talossa niin niille on aivan sama minkälainen keli on ulkona, mut ulos on vaan päästävä ja eiku renun nokka kohti metsää! Käytiin Saunakankaan tietä rämpimässä, jossa oli reilu pohkeeseen asti lunta. Välillä poikettiin metsän puolelle, jossa oli taas paikkapaikoin aivan lumetonta. Heppu sai taas kunnon hepuleita ja juoksutti Jomppea. Ihana Heppu! Tulipahan pojille oikein kunnon lenkki! Sit ei ku kotiin uunin lämmitykseen!

Meijän neiti 10v. on jo jonkin aikaa pyydellyt et hänen täytyy saada oma koira (ei riitä vaikka talossa on kolme). Rotu ehdotuksia on ollut pk collie, bortsu, kelpi, rotikka ym.(sheltti se ei saa olla) niitä on ollut paljon. Sitten se tässä yhtenä päivänä taas tuli et äiti oisko kleipitz tai pomerian hyvä rotu! No mä vaan tuumin et ehkä sinua ja vähä minuakin ajatellen tämänhetkisistä vaihtoehdoista yks parhaista.
Sit ruettiin lukemaan roduista vähän enemmän ja kyllä se siltä näyttää et pommi ois ihan hyvä vaihtoehto, mutta toteutus on vasta 1,5v-3v. säteellä! Sen verran olen asiaa vieny eteenpäin et oon yhelle kasvattajalle jo asiasta maininnut. Aika näyttää miten neiti innostuu vai lopahtaako koko koira kuume. Pommi ois mielenkiintoinen rotu ja jos Lotan mielenkiinto koiran otettua lopahtaa niin äiti voi astua puikkoihin, HEH HEH! Tosiaan aika näyttää. Mielestäni koira ja koiraharrastus on murrosikäiselle aivan huippu juttu!  Minullahan on ollut soopeli sheltti ekaluokasta asti ja voihan se olla kun Jepestä aika jättää et taloon ois otettava taas soopeli poika!!! Mut yhtään koiraa ei tule enää Jepen aikaan, kun se ei perusta noista pennuista pätkääkään! Antaa vanhan herran nauttia eläke päivistään!

Tämmösiä ajatuksia=)

Uunin lämmöstä nauttien Mirva

OHO, ompas mennyt tovi viime kirjoittelusta!

Vuosi on siis jo kovaa vauhtia eteenpäin menossa! Koirien kanssa olen touhunnut jonkin verran ja lähinnä agilityn parissa. Jompen kanssa ollaan meijän pienessä hallissa keskitytty lähinnä kontakteihin ja keppikulmiin! Kahet Hupun kisat ollaan käyty ja niistä kovasti kokemusta saatu=)
Hepun kanssa oli tavotteet agilityä ajatellen tälle talvelle kepit, kontaktit ja lähdössä paikalla olo! Kepit Heppu menee ihan ok, vauhti ei vielä päätä huimaa, mutta kovasti eteenpäin poika vaan menee. Kontaktit Hepulla on myös hyvät, joista A ehkä paras, puomi ja keinu menee hyvin, mutta vauhtia niihin hiotaan. Mikä tärkeintä niin kaks kakkonen on pojalla hallussa. Paikalla olo lähtötilanteessa on mielestäni todella hyvin mennyt pikku-miehen pääkoppaan perille ja toivotaan että se siellä pysyykin! Eli voisin todeta että tavoitteet mitkä talven ajalle laadin ovat Hepun osalta toteutuneet. Nyt vaan kovasti odotellaan että ulkokenttä sulaisi ja päästäisiin kirmaamaan oikein vauhdin kanssa!
Tortaina oltiin Kajaanissa Rumarakin hallilla treenaamassa ja se oli Hepun eka kosketus radan suorittamiseen. Tulihan siellä pieniä kauneus virheitä, mutta kuitenkin kaiken kaikkiaan pitää tyytyväinen olla pikku-koiran suoritukseen. Mulla menee kans oma aika et osaan Heppua viedä, kun on niin eri maata, kuin tämä toinen merle poika!

Hepun kanssa käytiin tammikuussa Kajaanin näyttelyssä josta poika sai EH:n hyvillä arvosteluilla. Hepun kanssa tulee näyttelyissä olemaan ainainen ongelma sen jykevyys ja koko, vaikka kaveri esiintyykin oikein mallikkaasti. Kajaanissa tuomari mittasi Hepun säkäkorkeudeksi 41.5cm. Mutta ei se koko koiraa pahenna. Heppu on niin hirrrrrrrveeeeeen ihana, koko meijän perheen lellipentu. Hepulla onkin kevään/kesän aikana tulossa terveystarkki, kun poika helmikuussa vuoden täytti. Ilo on ollut katsella Hepun kasvattajan päivityksiä Hepun isän jälkeläisten terv.tarkki tuloksista. Kaikki ovat olleet ihanaa katsottavaa. Me vielä hetki eletään
jännityksessä!

Jepen kanssa talvi on mennyt jännittäessä että mikä on pojan viimenen elon päivä. Joka kerta se vaan on sinnitelly ja tällähetkellä tilanne on hyvä. Jeppe täyttikin maaliskuussa huikeat 12v.. Aika näyttää miten kauan me tätä sohvaperunaa saamme rapsutella!

Nyt vaan kovasti odotellaan että lumet sulaa metsistä niin päästään kunnon metsälenkeille. Voin sanoa että niitä on odotettu ja paljon!

Tässäpä lyhykäisyydessä meijän talven kuulumisia!
Kesää ja lämpimiä kelejä odotellessa Mirva ja sheltti pojat

Niin siinä sit kävi et joulu oli ja meni, samoin uusi vuosi ja nyt eletään jo vuotta 2012! Meitin Joulu meni hyvin rauhallisissa merkeissä kotona. Sukulaisia oli kyläilemässä ja pukki kävi, syötiin hyvin. Ei kai sitä ihminen voi muuta toivoa.

Uusi vuosi vietettiin ihan perheen kanssa kotosalla. Ollaan aika huonoja juhlimaan, mut mitä ne pienet perinteen tinan valaminen ym. tulee aina suoritettua. Itse en henk.koht. juurikaan perusta ilotulitteista. Jeppe pelkää tulitteita ihan todella paljon, Jomppe ei välitä vaikka korvan takana paukkus. Jännityksellä odotin et mites Heppu ottaa tämän asian. Aattelin ennakoida ja lähin käyttämään koirat pissillä jo 16.30 et kerkeen ennen sen pahimman rytinän, mut kissan viikset. Sen ku päästiin omasta pihasta pois niin tuossa muutaman metrin päässä joku räjäytti raketin ja pamahus oli todalla kova. No kuinkas ollakaan, Heppu säikähti sitä ja se lenkkeily jäi lyhyeksi. Onneks sisällä ollessa se vähä aikaa kuunteli et mikä toi pauke on, mutta oli kuitenki tosi rento ja söi vaan luutansa ja makoili.

Vuosi 2011 on nyt takana ja ehkä merkittävimpinä asioina (koira maailmasta katottuna) tulee mieleen Hepun tulo meidän huusholliin, Joka on oikeesti niin ihana juttu et sitä ei voi sanoiks kääntää. Tietty Hepun myötä olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin ja saanu todella hyvän ystävän! Jompen saavutuksia kun miettii niin minulle suuri juttu oli agilityn joukkue SM-kisoissa onnistuminen 0-tulos ja kesän Joensuun näyttely jossa Jomppe sai laatuarvostelussa ERI:n. ERIN:n myötä Jompesta tuli minun ensimmäinen virallinen AVA(agility valio), josta olen todella onnellinen!!! Muutenkin tämä vuosi agilityn saralla oli ehdottomasti meijän paras ja paras koko minun agility historian! Jeppe papparainen porskuttaa entiseen malliin. Toinen päivä huonompi, toinen parempi.

Nyt vuoteen 2012: Hepun kanssa olisi tarkoitus käydä muutama näyttely katsastamassa. Agilityä treenaillaan ja Heppu saavuttaa kisa iän elokuun lopussa, mut katsotaan mikä on sitten tilanne et joko startataan virallisissa kisoissa vai jätetäänkö seuraavaan vuoteen. Jompen kanssa käydään agikisoja sen verran et tuntuu mukavalta ja yritetään saada ne kaksi puuttuvaa nollaa SM-kisoihin. Toivotaan ettei nuo eturauhas vaivat uusiutuisi, kun nyt tilanne on hyvä siltä osin. Ei mitään isoja juttuja ja suunnitelmia tälle vuodelle, et näillä mennään ja aika näyttää et mihin tää riittäää!

Oikein leppoisaa vuotta 2012!

Mirva ja koirat